Aika usein kuulee sanottavan, että en minä jaksa suunnistusta miettiä etukäteen. Menen vaan lähtöpaikalle ja lähden suunnistamaan. Jopa huipputasolla lähdetään kisoihin katsomaan, että kuinkahan se tänään onnistuu. Kisassa tehdään kuitenkin samoja virheitä kuin aikaisemminkin ja todetaan, että eipä ollut tänään minun päiväni.

Suunnistus ei ole kuitenkaan onnenkauppaa. Ei ole mitään suunnistusjumalaa, joka tiputtelee huippusuorituksia taivaasta satunnaisesti tai tietyille henkilöille. Huippusuoritus on tehtävä itse. 

  Tavoitteenahan menestystä haluavalla suunnistajalla on tehdä virheetön suoritus silloin, kun itse haluaa sen tapahtuvan, suoritus, jossa ei ole ajatuksellisesti tyhjää hetkeä. Pystytään keskittymään vain ja ainoastaan suunnistustehtäviin väsymyksestä ja muista häiriötekijöistä riippumatta.

Päämääränä on, että starttihetki on juuri se oikea hetki tehdä paras suunnistus mihin kykenee.

Ongelmana on usein, että ei tiedetä mihin keskittyä. Harvalla se on tiedostettua.

Suunnistus onnistuu kyllä, vaikka suunnistustapahtumat tehdäänkin vaistonvaraisesti, mutta mitä tiedostetumpaa keskittyminen on, eli tiedetään mitä juuri minun on metsässä tehtävä ja valmistaudutaan siihen myös ennen kilpailua, sitä todennäköisemmin suunnistus onnistuu silloin kuin halutaan.

Huipulla osaavat kaikki suunnistaa. Menestyksen ratkaisee realismi, itsensä hallinta, psyykkaus, itsesuggestio.

Suunnistus on kuin flipperin peluuta. Älä anna pallon hallita. Hallitse sinä palloa.

Suunnistussuoritus koostuu suunnistusjuoksusta, suunnistustaidosta ja keskittymisestä.

Keskittyminen voidaan jakaa keskittymiseen suorituksen aikana suunnistettaessa sekä ennen kilpailua tulevaan koitokseen valmistauduttaessa. Suorituksen aikana on toimittava tässä ja nyt, tehtävä tarvittavat suunnistustehtävät ja varauduttava yllättäviin tilanteisiin.

Ennen kisaa käydään läpi mielikuvaharjoittelun avulla toimintamallit kaikkiin mahdollisiin odotettavissa oleviin tilanteisiin ja häiriötekijöihin.

On myös pystyttävä luomaan kilpailuvire, fiilis, jolla keskittyminen pysyy kasassa ja saa itsestään irti optimisuorituksen. On osattava hallita niitä työkaluja, joita itsellä on.

Tärkeää on itseluottamus. Se on suunnistuksessa sitä, että tyydytään siihen, mihin omat kyvyt riittävät.

Suunnistaja ei ole koskaan valmis. Suunnistussuoritus on tehtävä aina uudestaan samalla tavalla, perusasioista lähtien. Ei tenttiinkään mennä lukematta.

Kilpailuun on aina valmistauduttava huolellisesti. On löydettävä itse omat rutiinit, oma tapa valmistautua, oma hyvään suoritukseen johtava tunnetila, fiilis.

Paikalleen ei saa kuitenkaan jäädä polkemaan. Jos kerran on onnistunut ei se tarkoita sitä, että seuraavalla kerralla menee automaattisesti taas hyvin. Kisan jälkeen on kritiikin aika. Aina on opittavaa seuraavaa kertaa varten. On panostettava niihin asioihin, jotka ovat ongelmana.

Matti Nykäsen upein aforismi on: ''Elämä on ihmisen parasta aikaa''. Suunnistukseen käännettäessä sen voisi muotoilla: ''Kilpailu on suunnistajan parasta aikaa''. Silloin saa tehdä täysillä sitä mitä eniten haluaa ja missä on parhaimmillaan. Miksi se pitäisi tuhlata hölmöilyyn. Silloin kannattaa olla onnellinen, nauttia ja onnistua.